17.3.05

Ruikutuksesta

Ruikutuksen kuuntelu on minusta alkanut tuntua varsin vastenmieliseltä. Kun ihminen ruikuttaa, hän yrittää lähes väkipakolla saada lohtua toisilta ja poistaa pahaa oloaan jakamalla sitä toisille. Ruikuttaminen on pohjimmiltaan hyvin itsekästä, siis varsin ymmärrettävää ihmiseltä. Ruikuttamalla saa empaattisen ihmisen olon yhtä surkeaksi, ja vähemmän empaattisen ärsyyntyneeksi. En halua kieltää ruikuttamista, mutta jokaisen tulisi tarkaan harkita, kelle ruikuttaa ja kuinka paljon. Nyrkkisäännöksi voitaisiin säätää, että ruikuttaa saa vain sellaiselle, jonka ruikutusta on itse vastavuoroisesti valmis sietämään samalla mitalla.

Mutta helppohan minun nyt on propagoida, saa nähdä kuinka monta kertaa itse "avaudun" pitkän varusmiespalvelukseni aikana...

0 Comments:

Post a Comment

<< Home