23.4.05

Leijonaa mä metsästän

Aikaa on vaikka kuinka, mutta silti sitä on liian vähän. On niin paljon vaihtoehtoja, miten päivänsä voi kuluttaa. Jos vaikka katsoisi televisiota, pelaisi Steel Panthersia, lukisi, surffaisi, irkkaisi, kuntoilisi, blogaisi... listasta voi valita vain muutaman, ja ohoh, kello onkin jo paljon! Ilmiö lieventyisi, jos jakaisi tekemisensä tarkkaan, mutta ei se taida onnistua. Pitää tehdä sitä mikä kulloinkin huvittaa.

Katsoiko kukaan eilen elokuvaa "Pimeän uhka" (Pitch Black)? Kummastutti leffan planeetan ekosysteemi: kaksi valtavan tehokasta saalistajalajia, jonkinlainen lentävä piraija ja halpa Gigerin "Alienin" kopio, eikä mitään muuta elämää. Lisäksi nämä luomuterminaattorit elivät suurissa laumassa. Luonnossa mikään ei ole ilmaista, ja esimerkiksi leijonankin tasoisen tappokoneen rakentamiseen ja ylläpitoon kuluu paljon energiaa. Ötökät olivat liene saalistaneet muut eläimet alueelta sukupuuttoon, jo olivat pian itsekin häviämässä. Ehkäpä ne vielä sinnittelivtä syöden toinen toistaan, mutta kumman paljon niitä sitten oli planeetalle eksyneitä ihmisiä jahtaamassa.

Kun eilen ostin säädettävän käsipainosarjan, en tiennyt samalla ostavani hajustetta. Nyt koko asunto löyhkää kumille, ja haju tervehtii jo tuulikaapissa.

Musiikkimakuni on hyvin ailahteleva, mutta ei enää nykyään suppea. Useaan otteeseen onkin jo pois myyty levy alkanut kuullostaa uudelleen hyvältä. Tällä hetkellä soi Queens of the Stoneagen Songs for the Deaf monta kertaa päivässä, levy lähes pakottaa soittamaan joko ilmakitaraa tai -rumpuja.

18.4.05

Pientä ja kaunista

Aloitin kuntoilun armeijaa varten uudelleen. Rapakunto, alle 3 kuukautta aikaa, ja lisäksi päätin sittenkin kantaa myös pyssyä. "Setä" heiluu... mutta omapa oli valintani. Motivaatio olisi paljon parempi, jos pystyisi käsittelemään vaihtoehtoiskustannuksia konkreettisesti. Voisi esimerkiksi viikon kokeilla, miltä tuntuu olla keski-ikäinen, joka ei ole nuorempana kuntoillut. Ehkä tästä itsensä piiskaamisesta alkaa uusi yrittämisen henki...

Oletteko muuten törmänneet yhteenkään kasvihuoneilmiötä käsittelevään artikkeliin, jossa olisi otettu huomioon "Peak Oil"? Kaavioissa kun lämpenemisen esitetään jatkuvan aina 2050-luvun tuolle puolen.

Aiheeseen liittyvä juliste.

Löysinpä vanhan suosikkini Evolution theoriesin uudelleen. Sivulla on hyviä kirjoituksia evoluutiopsykologiasta, vaikka ne välillä olettavatkin hieman liikaa.

Päivän lainaus tulee Vernon Smithiltä: "My socialist tendencies were starting to fade as I learned more about economics." Lainaus on Smithin haastattelusta, joka käsittelee kokeellista taloustiedettä.

15.4.05

D. Domander doodles nio

He's overcreative today, it's almost if he were a ... if he were... a maniac! Part nine, in new style.

14.4.05

Jos metsään haluat mennä nyt

Sovelsinpa Steven Dutchin ajatusta Schröderingin kissasta. Jokainen liene kuullut kysymyksen: "Jos puu kaatuu metsässä, ja kukaan ei ole kuulemassa, kuuluuko siitä ääni?" Äänihän on ilmanpaineen vaihtelua, jonka ihmisaivot tulkitsevat ääneksi. Naapuripuiden oksat varmasti havaitsevat tämän nopean muutoksen, ja heilahtavat ilmavirtauksen vaikutuksesta. Tietyllä tavalla ne siis havaitsevat "äänen". Meille ihmisille tästä havaitsemisesta ei kuitenkaan jää mitään todisteita, emmekä tiedä sen paremmin, lähtikö puun kaatumisesta ääntä. Mutta ympäristöämme tutkimalla voimme oppia, että asiat tapahtuvat samalla tavalla riippumatta siitä, olemmeko havaitsemassa tai emme - riippumatta siitä, mikä ne havaitsee. Paleontologit ovat saaneet selville, että dinosauruksilla oli kuuloaisti. Tästä voimme päätella, että maailma oli täynnä ääntä, vaikka emme olleetkaan paikalla.

Growabrainin kautta löysiin loistavan sarjakuvan, Stivers cartoonsin (sic). Sarja ei päivity kovin usein, mutta se on ilmestynyt jo vuodesta 2002, joten arkistoista riittää luettavaa.

D. Domander doodles Acht

Ladies and gent... well, just gentleman really... the jokers's here again! Thus I "proudly" present his latest "masterpiece".

12.4.05

D. Domander doodles 7

Someday he has to stop. Meanwhile, we just have to endure his webcomix (sic).

10.4.05

Weird for weirdness' sake

Alennunpa tekemään "linkkikasa" -postauksen, koska ei ole nyt neuronien välillä napsunut mitään mielenkiintoisia sähkövirtauksia.

Ensin: "Bob"-"taidetta"
Sitten: Austria - the land of kangaroos and Lederhosen

Koin toissapäivänä aamuyöstä nerdvanan, välineinä toimivat:
Space Age Pop Music ja SubGeniuksen arkistot

Kumpi voittaa, Hitler vai Stalin?

Loistava kirjoitus Waiter Rantilta

Erinomainen "postaus" oli myös Gene Expressionissa

Ja lopuksi, jos nykymaailma tuntuu ankealta, lukekaapa Ray Kurzweilin hurjista visiosta

Parempia ajatuksia odotellessa
D. Domander

6.4.05

D. Domander doodles VI

The Pen may be mightier than the sword, but when it's used like this, well... Anyways, "the artist" murmurs: "I continue to be a miserable bastard probably because no one likes a miserable bastard."

Addendum: "Any longer" should be "any more".

4.4.05

Oi katsohan vaari tuota hauvaa

Ennen vanhaan ihmiset tiesivät vähän. Pojat oppivat isiltään maanviljelyn salat, kunnes vuorostaan opettivat ne omille jälkeläisilleen. Kulkukauppiaat saattoivat silloin tälloin tuoda kuulumisia suuresta maailmasta, mutta tiedon määrä lisääntyi kovin hitaasti. On jopa arvioitu, että nykyihminen saa kahdessa viikossa enemmän uutta tietoa, kuin 1600-luvun talonpoika koko elämänsä aikana. Kylän vanhimmilla sen sijaan oli vähäisten tietojensa lisäksi edes kokemuksen suomaa viisautta. Tämän vuoksi vanhat olivat kunnioitettuja, ja heidän neuvojansa kuunneltiin tarkasti.

Nykyään tieto vanhenee silmänräpäyksessä, ja kun ihmisen kyky omaksua uutta tietoa vanhenessa heikkenee, ovat vanhukset auttamatta "pudonneet kelkasta". Heidän elämänkokemuksensa ei riitä alkuunkaan korvaamaan heidän maailmankuvansa vanhanaikaisuutta. Tämän vuoksi emme enää kunnioita vanhuksia.

Lisäys: Osittain vanhuksia kunnioitettiin ennen varmasti myös siksi, että kun odotettavissa oleva elinikä oli 40 vuotta, niin 70-vuotiaaksi eläminen oli jo saavutus sinänsä.