2.5.05

Totista totta

Jo yli viikko vierähtänyt viime kirjoituksestani, ehken olekaan sellainen ideoiden sampo kuin aluksi kuvittelen. Ei se ainakaan siitä johdu, että minulla olisi parempaakin tekemistä...

En enää ymmärrä niitä, jotka vaativat peleiltä ja elokuvilta realismia, vaikka itsekin joskus niin tein. Tämä johtuu siitä, että olen varttuessani hoksannut, ettei tosimaailma aina ole kovin mukava tai mielenkiintoinen paikka. Ymmärrän kyllä, että ärsyttää, kun faktat esitetään väärin. Hyvä teos kulkeekin kultaista keskitietä, ei liian tiukkapipoinen, muttei järjen hylkääväkään ("Jos emme saa kuutiota lauhdevettä, niin Loviisan voimala pyyhkäisee Kotkan ja Helsingin mukanaan!").

Ajatelkaapa vaikka realistista sci-fi -rainaa: Suurimman osan elokuvasta astronautit nukkuvat horroksessa. Määränpäässään he heräävät, käyvät keräämässä näytteitä eksoplaneetan pinnalla, käyvät taas tutimaan ja suuntaavat kohti kotia. Kun he saapuvat takaisin maahan 5-vuotiselta missioltaan, heidät muistaa vain innokas historioitsija, jota ei tehtävä kiinnostaa niinkään kuin se, millaista elämä oli silloin 500 vuotta sitten, kun alus laukaistiin.

Avaruustaisteluja emme tuossa elokuvassa näkisi: universumi kun ei ole pullollaan hominidin omaisia, agressiivisia eliöitä. Ja jos näkisimmekin, olisi se äänetöntä kieppumista, kunnes toinen aluksista hajoaisi näennäisesti ilman mitään syytä. Apua ei kumpikaan osapuoli voisi hälyttää, koska sen saapuminen kestäisi vuosia.

Peleistä ja elokuvista tekee mielenkiintoisia juuri se, että pääsemme näkemään ja kokemaan tilanteita täysin arkielämän ulkopuolelta. Tässä vaiheessa joku keksinee: "Entäs The Sims?"
Totta, näennäisesti peli simuloi arkitodellisuutta, mutta siinä on paljon lievennyksiä ja huumoria, vaikka myös arkitodellisuuden ikäviä puolia on otettu mukaan (taudit, taloushuolet, onnettomuudet...). Simit ovat kuitenkin aivan liian hyviä ja mukavia tavallisiksi ihmisiksi, eikä peli oikein kuvasta parisuhdemarkkinoiden raadollisuutta. Pelissä kun vanha, lihava mies voi saada nuoren, hoikan naisen, kunhan osaa vain puhua oikeista aiheista...

Sarjakuvalöytö: Rehabilitating Mr. Wiggles. Sarja on varmasti mustinta verkosta löytämääni huumoria.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home